Keväällä ja kesällä meillä oli jänisongelma, joka sitten loppui kun saatiin verkotettua kaikki niille kelpaavat pihakasvit. Syksyllä pupuset hävisivätkin kokonaan, ja aateltiin että nytkö niistä päästiin.
Vaan ei, ovat palanneet.
Ja nyt ovat sitten popsineet kaikki syksyllä istutetut kasvit hengenpitimiksi. Tässä OLI hyvänkokoiset tuijat, nyt puolet syöty. Kääpiökatajatkin ovat kelvanneet, jonka nyt luulisi olevan jo piikikästä syötävää. Eli näyttää siltä että keväällä kun aletaan tekemään perennapenkkejä, on kaikki vaan verkotettava 😦
Ei kyllä oikein innosta enää istuttaakaan mitään kun perässä kulkee nälkäiset sabotoijat…
Uudet nurkat 
No voi ei! Meillä oli edellisessä pihassa paljon rusakoita ja myös niitä pienempiä citykaneja. Ei ne silti tuijia sentään syöneet koskaan :-O Tuurenpihjala on sellainen jonka ne olisi syöneet verkkojen läpikin, siis tuntui ettei mikään mahti estänyt kun ne himoitsi sitä puuta niin paljon.
Laita seuraavalla kertaa valkoista (tai vaikka vihreää) spraymaalia ennen kuin talvi tulee. Niin eipä enää maistu. Etelä-Euroopan maissa puihin kiipeilee myös jotain toukkia, joista puut sitten kärsivät. Paikalliset maalaavat kalkkimaalilla (saattaisi tepsiä Suomessakin?) puiden tyvet noin metrin korkeudelle asti, niin toukat jättää puut rauhaan eikä kiipeile.
Eräs joulukuusen kasvattaja manasi taannoin, että kun hän korjaa joulukuuset myyntiin hyvissä ajoin ennen joulua, niin sen jälkeen vielä moni muukin käy ”omatoimisesti” hakemassa kuusen hänen tiluksiltaan, jotka olisi muuten tulleen myyntiin vasta seuraavina vuosina. Siihen lääkkeeksi paikallinen maajussi keksi ajaa lannanlevittäjällä kuusirivistöjen välissä (kansan kielellä kait paskanlevitin?), niin eipä käynyt kuusivarkaita enää. Kesän aikana sade huuhtoi lisälannoitteet pois, jolloin kuuset oli taas myyntikunnossa seuraavana jouluna.