Keskiviikkona timpurit palasivat töihin. Pyöräilin aamupäivällä talolle ja näin jo kaukaa, että nytkö siellä tosiaan palaa sisällä valot.
Mies on nyt reilun kuukauden ulkomailla työkeikalla, joten paitsi pyörittelen yksin tätä arkea, niin lisäksi käyn ”valvomassa” talolla. Poika voi kyllä jäädä jo yksin kotiin hyvinkin, mutta en iltaisin pysty kuitenkaan olemaan tuntikaupalla pois, kun pitää olla hoputtamassa nukkumaan jo siinä seiskan jälkeen. Talon rakentamisen tekniikasta en ymmärrä mitään, mutta toivottavasti työnjohtaja käy välillä vilkaisemassa että talo rakentuu niin kuin pitää.
Eilen talossa oli naputeltu etuterassi, tehty väliseinien rungot valmiiksi ja sähkötyöt aloitettu. Muuta en ehtinyt katsoa enkä fiilistellä huoneiden kokoakaan, koska siivosin tukka putkella puolitoista tuntia. Enpä ehtinyt edes mittailla oliko väliseinää lyhennetty, mikä piti vielä tässä runkovaiheessa tehdä. Valokuvien ottaminenkin jäi.
Onneksi huomenna lauantaina on lapsilla koulupäivä, niin sillä aikaa ehdin rauhallisemmassa tahdissa ja perusteellisesti siivota talon puruista ja pölystä. Ulkonakin näytti olevan lautojen keräämistä.
Oikein hyvä fiilis taas, kyllähän tässä jo oltiin niin tuskastuneita vaan odottamaan. Ensi viikolla tulee kalusteukkeli mittaamaan että kalusteet mahtuvat paikoilleen, ja samalla kerron hänelle meidän valinnat kiintokalusteiden väreiksi ja malleiksi.