Syksyllä pitkäkorvien toimesta syödyt tuijat otettiin ylös ja siirrettiin toiseen paikkaan toipumaan.
Laitettiin uudet tilalle, ja nyt sopii tulla maistelemaan jos pystyy, hähhää. Olisi varmasti mehevää. Mehevää on ollut näköjään myös tulppaanit sekä vuorenkilvet. Krookuksiin eivät ole koskeneet. Käyvät ihan päiväsaikaankin tässä nurmikkoa syömässä, rohkeitakin ovat.
Keväällä ja kesällä meillä oli jänisongelma, joka sitten loppui kun saatiin verkotettua kaikki niille kelpaavat pihakasvit. Syksyllä pupuset hävisivätkin kokonaan, ja aateltiin että nytkö niistä päästiin.
Vaan ei, ovat palanneet.
Ja nyt ovat sitten popsineet kaikki syksyllä istutetut kasvit hengenpitimiksi. Tässä OLI hyvänkokoiset tuijat, nyt puolet syöty. Kääpiökatajatkin ovat kelvanneet, jonka nyt luulisi olevan jo piikikästä syötävää. Eli näyttää siltä että keväällä kun aletaan tekemään perennapenkkejä, on kaikki vaan verkotettava 😦
Ei kyllä oikein innosta enää istuttaakaan mitään kun perässä kulkee nälkäiset sabotoijat…
Jänisverkkojen tarvetta ei oltu pihan perustamisessa otettu huomioon eikä siis laskettu budjettiin, mutta nyt verkkoja on laitettu yökävijöitä varten, oli pakko. Mikäli kaikki pensaat suojataan, verkkoa menee 70 metriä. Näyttäisi siltä että ihan kaikkia pensaslajikkeita eivät kuitenkaan maistele, mutta voihan se olla että kun herkut on suojattu niin siirtyvät vähemmän herkullisiin. Katsellaan…
Uudet nurkat 