Loppuarviointi.

Nyt on sovitut työt talofirman puolesta tehty, piste.

Melkein kolme kuukautta meni odotellessa tätä pistettä. (Paitsi revenneiden nurkkien korjaaminen jäi, mutta nakitetaan ne kaksivuotistarkastuksen yhteydessä, jos odottelee niiden korjausta niin tämä projekti ei ikinä lopu.)

Muuttovalmis oli näin lopullakin ajateltuna paras valinta, autotallin teko riitti, meillä kun ei olisi ollut aikaa panostaa talon rakentamiseen yhtään tämän enempää.
Ei tarvinut siis kilpailuttaa eikä verrata eikä etsiä tarjouksia tai matkata Tallinnaan halpojen tarvikkeiden perässä. Vain yksi sopimus millä hoidettiin kaikki. Tavarat tuli pihaan ja porukkaa lappasi tekemässä työnsä. Me kun ei haettu mitään luksusta tai erikoista vaan tuli ihan tavallinen talo, jolloin tarvittavat valinnat pystyttiin tekemään vakiomallistosta, joka oli jo sekin joiltakin osin laaja. Ei lähdetty ”muodin” perään, meillä ei ole esim. harmaata, betonipintaa, tiililadontaa tai koivutapettia, eikä vetimettömiä kaappeja, mustaa keittiötä.
Kaikista talopaketista poisjätettävistä jutuista sai hyvityksen, ja sitten jos halusi ottaa mukaan omia juttuja sekin onnistui kyllä. Meillä tällainen itse hankittu ja asennettu oli mm. keskuspölynimuri (putket.)

Muuttovalmiin hyvä puoli on myös se että todellakin muutat valmiiseen, on saunat, on listat, on kynnykset. Myöskään budjetti ei pissi missään kohtaa kun se on heti tiedossa mitä tulee maksamaan. Loppumetreillä ei tarvitse kituuttaa ja tehdä kompromisseja kun raha ei riitäkään siihen mitä olisi halunnut.
Miinuksena muuttovalmiissa on se että et tiedä rakennusvaiheista juuri mitään, miten on rakennettu, miten pinnat on tehty. Yksinään täällä työmiehet hommia tekivät, ja olivat oman työnsä arvioijia. On vain luottamus siihen että kaikki on tehty hyvin ja oikein. Talofirman oma työmaapomohan ei käy kuin muutaman kerran katsomassa. Siksi oman työnjohtajan rooli korostuu, että hän käy valvomassa ja tarkastamassa säännöllisesti, ”käräyttää” jos on aihetta. Mutta kuten on todettu, täälläkin oli kovin eritasoista työntekijää, niin ei voi olla varma mistään. Epäselväksi jäi mm. muutamien kattopaneelien lyhentäminen, niille kun ei oltu jätetty riittävästi liikkumavaraa. Vastausta ei keltään tullut että lyhennettiinkö. Arvatenkin ei.

Taloprojektiin kokonaisuudessaan ollaan aika tyytyväisiä kun ajatellaan ihan koko matkaa sieltä edustajan ensimmäisestä kontaktista alkaen. Oli hyvää, mutta oli osa-alueita jotka meni surkean huonosti.
Eniten hämmästytti se miten rakennuttaja (asiakas) jätettiin ulkopuolelle kaikesta talossa tapahtuvasta. Niin kuka tekee, mitä tekee, miksi tekee, milloin tekee? Yhteydenpito oli olematonta, suut supussa olivat siellä organisoinnin puolella että sama linja työntekijöillä. Kaiken sai kysellä ja aina ei edes vastattu, tai vastattiin ympäripyöreästi. Hirveätä lypsämistä joka asiasta. Sähköposteja tai puhelinsoittoja oli turha tietyille henkilöille lähetellä, vastausta kun niihin ei saanut. Lopulta tuli jo tunne ettei enää viitsi edes kysellä kun ei kuitenkaan vastata. No on varmaan asiakkaita jotka eivät ole kiinnostuneet itse rakentamisesta, heille riittää kun talo on valmis silloin kun pitää. Me kuitenkin haluttiin tietää koko ajan missä mennään ja mitä tehdään seuraavaksi, milloin pääsee siivoamaan. Sellainen suuntaa antava viikkoaikataulu saatiin, sekin vasta pyytämällä, mutta taukojen johdosta se ei pitänyt paikkaansa. Rakentamiseen kun tuli useita viikkojen taukoja joista meille ei kerrottu mitään.
Talossa tehtävistä tarkastuksista (tiiveys- ja kosteusmittaus) ei kerrottu milloin tehdään, nekin olisi meitä kiinnostaneet. Kosteusmittauksesta emme koskaan saaneet edes mitään lukemia tai dokumenttia.
Tässä kohtaa nyt kuitenkin lohduttaa tieto siitä että tämä toimintatapa, mykkäkoulu, tuntuisi vaivaavan muitakin talofirmoja. Asiakas pitäisi ottaa paremmin mukaan projektiin, ei luulisi olevan vaikeaa kun on sähköpostit ja kaikki. On erittäin tuskastuttavaa olla epätietoisuudessa.

Työn tekeminen on täällä jo puitu joten siitä ei sen enempää, mutta olisiko mennyt siltä osin paremmin jos oltais valittu toinen talofirma? Sillä jokainen talotehdas on juuri niin hyvä kuin sen työntekijät ovat jotka talon rakentavat. No samat työntekijät olisi saatu vaivaksi myös joillakin muilla talofirmoilla, ainakin jos oltais otettu näitä tunnettuja valtakunnallisia talotehtaita.

Loppuarvosanaksi annettakoon 6. Toista kertaa emme enää saman talotehtaan palveluja käyttäisi. Mutta onnittelut Sievitaloille, myyvät kuulema tällä hetkellä erittäin hyvin ja taloja on rakentumassa useita kymmeniä. Mekin saimme heiltä kauniin kodin.

Tupaantuliaislahjaksi talotehdas lahjoitti puunkantokorin. Hienoa suomalaista muotoilua, mutta ei tää nyt ihan osunu ja uponnu, sillä talossamme ei ole takkaa…Kuva: http://www.puuvirrat.fi

Plörinäksi mennyt loppu

Tämä meidän taloprojekti ei ole vieläkään ihan päätöksessään. Eivät pystyneet talotehtaan ja kumppaneiden puolelta hoitamaan luvattuja hommia sovitusti siten kun pöytäkirjaan kirjattiin. Jotain käytiin kyhäämässä suht ajallaan, mutta loppujen töiden perään on jouduttu jatkuvasti kyselemään.
Kaikki näytti hyvältä vielä sisätyövaiheessa laatoitukseen asti, mutta sitten alkoi mennä huonommin. Työnjäljessä ja -tekemisessä sanomista jatkuvasti, sekä talossa sählättiin kaikkea muuta kuin oleellista. Loppu oli joiltakin osin katastrofi. Priimaa lähdettiin hakemaan mutta sitä ei tullut.

Pääoven asennuksen viivytyksestä saatiin mitä ihmeellisempiä syitä Pihlalta. Ja nyt sitten kun se on kolme viikkoa seissyt pihalla se tultiin tällä viikolla asentamaan, vasta usean kyselyn jälkeen. Terasseista puuttuu lautoja, ei tietoa kuka tekee tai milloin tehdään, viikottain sitäkin kysellään. Eipähän nämä ole asumista haitanneet, mutta ärsyttävää kun asiat on jätetty roikkumaan.

Mitään kiitettävää tai edes hyvää arvosanaa emme talotehtaan toiminnasta voi tämän lopun takia antaa, valitettavasti. Lopullinen yhteenveto koko projektista kouluarvosanoineen vielä tulossa. Sitten jos ja kun tämä joskus saadaan päätökseen.

Asiaa työmiehistä

Nytpä meillä alkaa olla piha siivottu, ja ajatus siitä että piha on selvä ennen lumien sulamista näyttää toteutuvan. Vielä yksi peräkärryllinen jäteasemalle ja kuormalavojen pilkkomista, se olis sitten siinä. Ulkotavarat (villat, styroksit, puutavara, tuulensuojalevyt) saatiin myytyä hyvin, mutta sisätavara ei oikein liiku: listat, paneelit, laminaatit. Täysiä pakkauksia kun ei ihan ilmaiseksi viitsisi antaa, mutta kaippa se täytyy.
Ja vähitellen koti alkaa tuntua kodilta, vielä kun saan kaikki kotoisat tavarat esille niin avot!

Vähitellen voi alkaa purkamaan myöskin tätä meidän projektia, tosin mitään lopullista en pysty vieläkään antamaan, koska kaikkia sovittuja töitä ei ole tehty.
Mutta jos aloittaisi möyhentämisen talotehtaan palkkaamista työmiehistä. Talotehdas käyttää aliurakoitsijoita jotka useimmat tekevät töitä monelle eri talotehtaalle, eli kiertelevät täällä etelä-suomessa töiden perässä. Ihan kaikkien heppujen töihin ei oltu laisinkaan tyytyväisiä, osa töistä kun ei tullut kuntoon vaikka niitä korjattiinkin. Oli eräs työntekijä jota en olisi halunnut tänne enää ollenkaan lopussa säheltämään, sillä hän sai tuhoa enemmän aikaan kuin kaikki muut yhteensä. Mutta joukossa myös huipputyyppejä ja heistä on hyvät palautteet ansaitusti menneet eteenpäin.

Aiemmin kerrottujen töppäilyjen lisäksi tapahtui mm. seuraavaa: laatoittaja nro2 laatoitti ja saumasi eteisen lattian samana päivänä ja työn tehtyään vielä peitti lattian muovilla, jolloin laatoitus ja saumat kuivuivat huonosti ja epätasaisesti. Tuloksena eriväriset harmaat saumat, paikoin vaaleat paikoin tummat. Lisäksi hän ei juurikaan katsonut millaisia laattoja latoi tiloihin, osa laatoista pintaviallisia. KHH lattiassa yksi erityisen silmiinpistävä. Osasyynä on myös se että laattojen menekki oli laskettu niin tarkkaan (eikä riittänytkään), ettei valintaa pystynyt tekemään.

Rikottua tapettiahan meillä meni vaihtoon, mutta ei se uudestaan tapetointikaan ihan onnistunut. Maalari nro3 vaihtoi tapetin, mutta sitten kun oli leikellyt reiät sähköjä varten oli vetänyt veitsellä tapettiin viillon. Onko se nyt sitten parempi viiltoisena, kai se on. Lisäksi hän ei maalatessaan seiniä suojannut lattioita vaikka suojapaperit oli varattuna vieressä. Vähän oma-aloitteellisuutta peliin hei. Kiva oli sitten raaputella laminaatista ja laatoista maaliroiskeita pois.

Joku oli latonut saunan kiukaaseen kivet pesemättä ja toimitetut kivet olivat ihan liian isoja. Muutama mahtuva kivi oli runnottu väkisin vastuksien väliin. Poistimme kivet ja vaihdoimme pienemmät tilalle. Jo alkoi kiuaskin lämpiämään. Isäntä ihmetteli kun pakastin käy jatkuvasti, että ei kai se ole menemässä jo rikki. Asiaa tutkittuaan selvisi että jääkaappi ja pakastin oli työnnetty ihan seinään kiinni, mitään ilmarakoa ei oltu jätetty. Minä taas kummastelin lattialaminaatissa olevaa ”rasvaista” pintaa joka valossa kiilteli ikävästi. Kyyristyin tutkimaan ja siinähän oli laminaatissa reuna rikki ja sitä oli peitelty jollain tökötillä. Mikäli oli korjauspastaa niin tökerösti laitettu. Kyllä vaan ihmettelen että miksi on asennettu rikkinäinen laminaatti, tai jos se on mennyt asennuksessa rikki, miksi sitä ei oltu vaihdettu?

Yleensäkin heppuleilla on tuntunut olevan sellainen meininki, että tehdään nyt vähän niin ja näin ja kokeillaan että huomaako ne. Monessa asiassa. Myös sellainen pisti silmään että ei kunnioitettu toisen tekemää työtä. Oma osuus hoidettiin, mutta ei sitten väliä jos siinä samalla tuhoaa toisen tekemän työn. Sitten yleinen välinpitämättömyys, jättivät taloon yöksi valoja palamaan, jättivät ulko-ovia lukitsematta. Eikä näin tapahtunut yhden kerran vaan useasti. Että kun ei ole oma talo niin ei mitään väliä. Eikä mekään aina joka ilta päästy tarkastamaan. Ja se kiire, tekivät useamman päivän työt päivässä, että pääsivät sitten pitämään loput töihin varatut päivät vapaata. Ja kiireessä ei synny hyvää, se tuli nähtyä.

”Puhtaat paperit” meiltä saa timpurit, maalari nro1, laatoittaja nro1 ja kalusteasentaja. Onnea vaan heille.

Voi mahoton, onhan sitä tavaraa. Onneksi autotalli oli valmiina ennen muuttoa. Osa tavaroista menee takaisin ulkovarastoon jahka se on saatu maalattua. Talvitavarat (sukset, pulkat, kelkat) ovat autokatoksen vintillä. Mutta tuohon sekaan pitäisi mahtua vielä isännän harrasteauto.