Puraisiko pakkanen puutarhaasi?

Nyt on kovasti puhuttu viime talven pakkastuhoista, kun ensin oli lumetonta ja märkää ja sitten tuli kovat pakkaset.
Joitakin istutuksia tehtiin syksyllä, lähinnä havuja, ja ne ei voi kovin hyvin. Toipuvat jos toipuvat.
Mutta eniten meillä vaikutti pakkanen nurmikoihin.
Sivupihan nurmikossa on selviä ”palaneita” kohtia, joista rapsuttelin kuivaa heinää pois. Mutta nyt puskee jo alta uutta vihreää.

Ja oli suuri virhe kylvää nurmikkoa lokakuussa. Se ehti itää osittain. Mutta siemenet jotka eivät itäneet paleltui. Meni hukkaan kilotolkulla siementä, kun nyt kaikki pitää kylvää uudestaan. Odotellaan vaan että sataisi, tuohon rutikuivaan maahan ei kannata mitään laittaa. Toiveena on silti, että tänä kesänä on joka puolella nurmikot vihreänä. Liian kuiva alkukesä on ollut, kun taas viime keväänä tuskailtiin liian märkyyden kanssa.

Puputtaja

Hän käy nyt aamuisin ja iltaisin, meidän ruohonleikkuri. Sitten tässä pyörii kärppä tai lumikko, en tunnista kumpi. Menee terassin alle, ettei siellä olisi pesä?
Ja naapuri päästää iltaisin ragdollinsa ulos ja tulevat myös meidän pihaan, joten eläinvilinää riittää.

Mukavaa viikonloppua!

Loppukatselmus häämöttää

Pihan viimeisimpiä töitä oli autotallin betoniluiskan valu. (Tämä piti tehdä talvella, mutta sitten tuli pakkaset ja lumi.)
Nyt meillä alkaisi olemaan paikat valmiina loppukatselmukselle. Pyydetään ensin vastaava mestari tarkastuskierrokselle.
Meidän vastaava on kunnan rakennustarkastaja, mikä on helpottanut asioimista kuntaan päin. Hän on toiminut hyvänä välikätenä ja hoitanut paperijuttuja, sekä olemme saaneet aina ajankohtaista tietoa siitä miten kunnassa toimitaan joissakin rakennusjutuissa. Leppoisa, ei mikään turhantärkeä virkamies, kaikki on sujunut hyvin hänen kanssaan, työsuhde kestää vuoden loppuun.

Nyt sopii tulla

Syksyllä pitkäkorvien toimesta syödyt tuijat otettiin ylös ja siirrettiin toiseen paikkaan toipumaan.
Laitettiin uudet tilalle, ja nyt sopii tulla maistelemaan jos pystyy, hähhää. Olisi varmasti mehevää. Mehevää on ollut näköjään myös tulppaanit sekä vuorenkilvet. Krookuksiin eivät ole koskeneet. Käyvät ihan päiväsaikaankin tässä nurmikkoa syömässä, rohkeitakin ovat.

 

Kuhinaa pöntössä

Vuosi sitten aloitimme keittiöjätteiden kompostoinnin koottavassa halpismallisessa intian pojan tekemässä kompostorissa. Se on toiminut ihan jees, mutta käyttömukavuus siinä on ollut lähellä nollaa. Se meinasi levähtää liikuteltaessa sekä seinät saattoivat tippua kun möyhentimellä työskenteli. Ihan korttipakka koko juttu.

Vaihdettiin Biolaniin. Meni kaksi päivää kun se alkoi kuhisemaan valkoisia matoja (toukkia), kansi että seinämät rahkanaan. Kärpäsentoukkiahan ne.
Ilmeisesti elinolosuhteet muuttui uudessa kodissa niin että heräsivät. Piti aina varovasti avata kantta ja valmistautua siihen, että millainen toukka-armeija sieltä hyökkää.
Nyt olen sitten kuivittanut pönttöä reilusti sekä möyhinyt ja ilmannut, kantta ja reunoja huuhdeltu kuumalla vedellä. Toukat pitäisi siirrellä kuumaan keskustaan, meillä on vaan se että lämpö ei riitä niitä tuhoamaan. Tasapainottelen kosteuden ja sitten herättelen lämmöt. Tänään näyttikin jo hyvältä, vain muutama vahvin otus oli kömpinyt reunoille. Kyllä tästä selvitään.

 

Kesän merkki

Kesäkausi aloitettiin trampan kokoamisella, villasukat jalkaan niin tarkenee ellei aurinko ole lämmittänyt pomppualustaa. Nurmikko ei vielä kestä, joten tramppa saa olla toistaiseksi kivetyksen päällä.
Pihahommiakin ollaan aloiteltu, kalkit levitetty nurmikoille ja kivetyksen saumojen hiekkaharjaus jatkuu.
Kesää odottaa todella innolla kun nyt ei ole enää niin paljon hommia, vaan voi nauttia työn tuloksista! Niin ja toki on kiva katsella miten naapurit laittavat pihojaan, tulee olemaan sillä saralla aika möyrimistä tässä ympäristössä.

VUOSIPÄIVÄ!

Yksi vuosi asumista tänään, Naistenpäivänä. Muuttopäivä on helppo muistaa siitä.

Talotehdas lähestyi meitä vuosipäivänä asiakastutkimuksella. Jokin aika sitten mietinkin, että ollaanko täytetty mitään palautelappusta talotehtaalle. No ei oltu siis kun nyt vasta kysellään. Mutta aika ei ole kullannut muistoja tässä tapauksessa.

Suuri taloäänestys 2016

Äänestämään pääsee tästä.

(Oma suosikkini Kontio Aurinkolahti A.)

Vuositarkastelua

Nyt kun odotellaan kuumeisesti kevättä ja ulos pääsemistä, on ehtinyt vähän katsella sisälläkin ympärilleen. Meillähän ei sitten lopulta ihan kaikkia vikoja tultu korjaamaankaan, osittain siksi että pimitettiin niitä, ja haluttiin korjata itse. Talotehtaalla oli niin nihkeää se paikalle saapuminen korjausjutuissa, plus sitten jättivät vaan jälkeensä lisää korjattavaa, niin annettiin olla.
Mutta kivastihan sitä on löytynyt kaikenlaista ”paikkailua” tai väärin asentamista työmiesten toimesta näin jälkikäteen. Ihmetellä täytyy. Onko nykyajan rakentaminen todella tätä?

Sisäseinien nurkkasaumoja repsahti jo keväällä ja niistä talotehdastakin informoitiin, mutta korjaus sillä erää jäi.
Vuoden mittaan kaikki maalatut nurkat ovat nyt revenneet, kokonaan tai osittain. Eihän tuo ole kuin kosmeettinen haitta, ja tuskinpa niille mitään nyt lähiaikoina tehdään. Tapetoidut nurkat ovat kestäneet. (Ehkä mahd. repeämä on siellä alla.)
Yhdessä huoneessa kipsilevystä on pullahdellut ruuveja pintaan.

Laattamiehet tekivät muuten siistiä työtä, mutta huolivat käyttöönsä viallisia ja rikkinäisiä laattoja. Kaikista tiloista löytyy huonoja laattoja. Valoa oli nähdä, työvaloja heillä oli omansa plus meidän, että en tiedä sitten miksi huonotkin laatat kelpuutettiin, varsinkin niissä tiloissa joissa laattoja jäi reippaasti yli. Olisi ollut valinnanvaraa.
Emme ole vaan saaneet vaihdettua KHH lattiaan uutta laattaa, vaikka joka päivä se siinä muistuttaa olemassaolostaan. On vielä sellaisessa kohdassa ettei matollakaan voi peittää.

Talven pakkasjakso meni hyvin, torppa pysyi lämpöisenä, takkaahan meillä ei ole vaan maalämmöllä porskutetaan.

Pinnoista näin vuoden käytön jälkeen ollaan tyytyväisiä lattioihin, sen sijaan kaikkiin kaapistoihin ei. Keittiön kaapistot ovat maalatut ja maalipinta on huono, ohut, epätasainen, huokoinen. Naarmuuntuvat pelkästä kynnen raapaisusta. Ovia jouduttiin silloin alkuvaiheessa vaihtamaan kun eivät kestäneet edes jämäkämpää pesua. Maalattua pintaa en olisi ottanut näin jälkikäteen ajateltuna, mutta eihän sitä voinut tietää millaista laatua on tulossa. Edellisessä asunnossa meillä oli samoin maalatut (en tiedä kenen firman) eikä mitään moitteen sanaa pinnasta. Aivan vastakohta mitä meillä on nyt.
Haaveilen jo keittiörempasta…

Jälkiviisaana olisin ottanut myöskin tapetoituja seiniä enemmän. Maalattu seinä on aika kalsa ja siinä näkyvät maalausjäljet että pesujäljet. Viihtyisin huone on meillä se joka on kokonaan tapetoitu 🙂 Mutta tämä on onneksi sellainen asia jonka voi vielä muuttaa. Uutta pintaa vaan kun siltä tuntuu.

Valaistumista odotellaan

Kunta ei ole pystynyt jostain syystä hommaamaan tänne katuvaloja silloin kun luvattiin.
Minulle sanottiin syksyllä, että valot tulevat marras-joulukuun vaihteessa. Joulun alla oli naapureillamme taloesittely ja kävimme siellä nuuskimassa, jolloin juteltiin myös omistajapariskunnan kanssa asiasta. Rouvalle oli taas kunnasta sanottu, että katuvalot tulevat tammikuussa.
No nyt pyörähti jo helmikuun puolelle ja hiljaista on. Olen kysynyt katuvalotilannetta (taas kerran), ja nyt sieltä ei enää edes vastata mitään.
Näyttääpi pahasti siltä, että pimeässä saadaan tämä lopputalvikin olla. Onneksi päivät pitenee jo kovaa kyytiä.