Näiden pupus-rusakoiden elämää ollaan seurattu tämäkin kesä. Poikueet ilmeisen onnistuneita, koska määrä on lisääntynyt. Parhaimmillaan neljä pitkäkorvaa yhtä aikaa nurmikolla ruokailemassa.
Lauantaina yksi kevään poikasista tuli meidän keittiön ikkunan alle kuolemaan. Ei nähty kun se siihen tuli, ja millaisessa kunnossa. Kuitenkaan ei pystynyt nostamaan edes päätään vaan makasi kyljellään ja kamppaili selvästi viimeistä henkäystä vastaan. Surkea juttu. Kuoli.
Päätettiin sitten haudata pupusparka, eikä antaa ketuille valmista paistia heittämällä se vain metsään. Rusakossa ei näkynyt mitään ulkoisia vamman merkkejä (ajateltiin jos auto olisi tonäissyt), joten tiedä sitten mikä hälle tuli.
Poika halusi tehdä oikein muistomerkit ja muut, tyypillistä lapsen innostusta uuden asian äärellä.
RIP Sami rusakko.
Uudet nurkat 